Keskeneräisyyden keskellä

Ollaan kuukausi asuttu uudessa kodissa, aika rientää. Aluksi tuntui että ollaan tavallaan retkellä, kotoutuminen ei alkanut heti. Raksan muuttuminen perheen kodiksi vaatii aikaa ja järjestelyä sekä myös lisää sitä raksaamista. Kiva on sohvalle pötkähtää ja hetki hengähtää, kunnes huomaa että aika monta hetkeä (päivää) on mennyt ilman raksahommia. Mies on ollut kyllä reippaampi kuin rouva, jatkanut jopa salilla käymistäkin.

Ikean laatikoita on aukaistu ja huonekaluja koottu. Nelivuotias on ollut ihan innoissaan kokoamisesta, vähän niinkuin legoilla rakentamista. Säilytystilaa on saatu nimenomaan kokoamalla kalusteita, kiintokalusteita meille ei tullut kuin keittiökalusteet. Eteisessä on vaatekaappi, vierashuoneessa samoin. Varasto/vaatehuoneeseen tulee vaatesäilytystä kunhan sieltä saadaan rakennustavara pois. Meidän vanhempien vaatesäilytys, samoin kuin lastenkin, hoituu lipastoilla. Ihmeen paljon vaatetta mahtuu lipastoihin, hengarivaatetta meillä ei paljon ole.

hormimuurausta


Nuorimman lapsen huone on pahimmin kesken eli kokonaan käytöstä pois. Mies sai muurattua huoneen läpi menevää hormia lisää, mutta vielä tarvitaan lisää ennen kuin voi sulkea hormin reunat. Kipsilevyseinät huoneessa on osittain saumatut, hirsiseinässä pari kerrosta maalia.



Keittiön tasot ovat saaneet vahan pintaansa, ilme muuttui huomattavasti! Tammitasot käsittelin Osmocolorin puuvahalla, sävyllä antiikkitammi. Nyt tasot ja lattia ovat samaa sävyä, tykkään kovasti! Vahan levitykseen toimi parhaiten sukka, löytyipä parittomillekin siis käyttöä.

edessä käsittelemätön, takana käsitelty taso




Uuni meillä on korotettuna tason korkeudelle ja tämä on ollut kyllä hyvä ratkaisu. Minä tuijottelen uunissa valmistuvaa ruokaa/kuivakakkua kuin tv:tä konsanaan ja nautin, kun ei tarvitse kyykkiä uunista kuumaa vuokaa ottaessa. Uunissa on niin paljon toimintoja, että päätettiin luopua mikroaaltouunista. Raksa-ajan eineksien lämmitys on tuoreessa muistissa eikä siihen ole paluuta. Ihana tehdä ruokaa nyt uunissa ja salamannopealla induktioliedellä. Aiemmassakin kodissa oli induktio, mutta näköjään nekin kehittyy tehokkaammiksi vuosien myötä.

selänkääntö mikrolle eli heippa!


Uunin päällä on kierrätettynä pala entistä massiivipuista ruokapöytää. Käsittelin tason peittävällä valkoisella maalilla, jotta taso ikäänkuin uppoaa seinään. Antiikkitammi olisi näyttänyt hivenen kummalliselta hyppäykseltä ylhäällä.
Kuvassa näkyvät myös lattian suojapahvit sekä keittiön laatikostojen suojamuovit. Vielä ei niistä luovuta, ehkä viimeistään joulusiivouksen yhteydessä ;D

Kommentit